Matka Tallinnan ympäri viidessä päivässä 2

Tämä on blogikirjoituksen toinen osa, ensimmäisen osan pääset lukemaan täältä.

Kolmas päivä – Tallinnan lähiympäristö

Kolmantena päivänä lähdettyämme hotellilta, kuljimme läpi vanhan kaupungin, jonka jälkeen menimme aivan Piritan rannalla sijaitsevaan St. Patricks ravintolaan/rantabaariin viettämään puolisoni äidin 50-vuotis syntymäpäiväjuhlia. Vaikka juhlat sujuivat hyvin, oli henkilökunnan asenne sen verran tyly, että paikasta jäi melko huono vaikutelma.

Järjestelyistä sovittiin hyvissä ajoin etukäteen, mutta kahden pienemmän pöydän yhdistäminen yhdeksi pitkäksi seuruettamme varten oli lähes mahdoton rasti, kuten myös kuivan samppanjan tarjoilu. Molemmat kuitenkin onnistuivat lopulta, tosin tilaisuuden aikana henkilökunta vaikutti melko välinpitämättömältä, eikä pöydästämme tunnuttu juurikaan huolehdittavan. Astioita ei kerätty pyytämättä, eikä pöytäämme huomioitu tilaustenkaan suhteen… Ei jatkoon.

Juhlien jälkeen otimme Uberin takaisin kohti Tallinnan keskustaa, mutta päätimmekin jäädä kyydistä noin puolessavälissä matkaa, josta lähdimme kävelemään upeaa kevyen liikenteen väylää Reidi tee promenadia, rantaa pitkin takaisin keskustaan. Kävely- ja polkupyöräkaistat kulkivat autotien viertä, rajoittuen toisella puolen mereen. Liikennejärjestely tuntui todella sujuvalta, liikuimmepa sitten kävellen, sähköpotkulautaillen tai autolla.

Noblessner on saanut nimensä sukellusvenetoiminnan käynnistäneiltä Emanuel Nobelilta (Alfred Nobelin veljenpoika) ja Arthur Lessneriltä.

Päivä neljä – Tiedemuseo, palatsin puutarha ja veneilyä

Aikataulumme oli neljäntenä päivänä melko täynnä, vaikkemme sitä vielä aamulla tienneet itsekään. Aamupalalla käytyämme otimme Boltin Mustamäelle, kotimatkalle vaadittua koronatestiä varten.

Tämän jälkeen sähköpotkulautailimme läpi Mustamäen, joka on muuttunut melkoisesti vuosien mittaan. Ennen suomalaisille turisteille toristaan tutuksi tulleen Mustamäen keskeltä löytää kauppakeskuksen nykyaikaisine puitteineen. On froyo-puotia, optikkoa, pelikauppaa ja Prismakin löytyy.

Aika kullannee muistot, mutta olin kieltämättä hieman apea, kun alue ei vastannutkaan odotuksiani (noin kahdenkymmenen vuoden takaa…) On kuitenkin ollut mielenkiintoista nähdä paitsi Mustamäen, myös koko Tallinnan rivakkaa kehitystä vuosien varrella.

Kävimme avopuolisoni lapsuudenkodin ja koulun luona, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kohti keskustaa, jossa kävimme MySushissa syömässä ja nautimme palan painikkeeksi raikkaan sitruunaiset mocktailit.

Noblessner

Palasimme Noblessneriin päivällä käydäksemme paikallisessa (hieman Heurekaa muistuttavassa) keksintötehdas Protossa, joka oli rakennettu vanhaan tehdashalliin, jonka toiminta oli alkanut tsaarinaikaisena sukellusvenevarikkona. Myöhemmin Valukoda jatkoi toimintaansa venetehtaana ja korjaamona aina vuoteen 2018 asti, jolloin viimeinen vene valmistettiin. Noblessner on saanut nimensä sukellusvenetoiminnan käynnistäneiltä Emanuel Nobelilta (Alfred Nobelin veljenpoika) ja Arthur Lessneriltä.

Keksintötehdas Proto oli hauska kokemus, joka oli nuorille suunnattu, mutta viihdytti meitäkin lukuisine virtuaalitodellisuus miljöineen, joissa todellinen- ja virtuaalimaailma oli rakennettu yhtenäiseksi hyödyntäen lukuisia lavasteita, jotka sitoivat kokemukset yhteen ja mahdollistivat maailmojen tutkimisen myös liikkuen.

Keksintötehtaan alakerrassa oli myös viihtyisä kahvila, josta on näköyhteys isolle osalle aluetta. Tässä vanhemmilla onkin oiva tilaisuus hetken tauolle, josta on mahdollista seurata perheen pienimpiä kahvikupposen äärellä.

Protosta lähdettyämme kävimme sisustusliike Shishissä, joka sai pysähtymään heti ovella ylenpalttisella sisustuksellaan ja tavaramäärällään.

Shishissä käytyämme pysähdyimme vielä Noblessnerin venesatamassa Kaif cocktailbaarin merenrantaterassille Aperol Spritzeille. Hetken istuttuamme, olimmekin jo lähdössä kohti seuraavaa etappia, eli Kadriorgin puistoa.

Kadriorg

Kadriorg on kauneimmillaan kukinta-aikaan; japanilainen puutarha lienee parhaassa loistossaan toukokuun puolivälin tienoilla. Palatsin puutarha puolestaan oli upeassa kukinnassa vielä kesäkuun lopullakin.

Palatsin puistoa aikamme ihastelleena, lähdimme kohti Piritajokea (Pirita jögi) ja viimeistä aktiviteettia, jossa pääsimme soutelemaan pitkin joen uomia, alkaen suistosta, Tallinnanlahden puolelta. Joki oli mukavan rauhallinen ja sen sivu-uomaa pitkin pääsi lipumaan aivan Piritan luostariraunioiden vierestä.

Soutelu ilta-auringossa oli hyvää vastapainoa kaikelle tähänastiselle nopeatempoisemmalle tekemiselle ja tarjosi mahdollisuuden rauhalliseen mietiskelyyn ja viikon tapahtumien jäsentelyyn mielessä.

Viimeinen päivä – Tallinna

Kuten matkoilla tuntuu usein käyvän, loppu koitti yllättävän pian tälläkin kertaa. Syötyämme aamupalaa ja pakattuamme laukkumme, lähdimme vielä viimeistä kertaa keskustaan, jossa kävimme uudestaan syömässä MySushissa, jonka jälkeen poikkesimme vielä Calleen ja Superalkoon tekemään viime hetken ostokset.

Vaikka ajoimme auton haikein mielin takaisin laivaan, oli reissu kaikin puolin onnistunut ja mieleenpainuva. Omalla autolla kulkeminen toi lisää vapautta, mutta lisäsi toki hieman stressiäkin mahdollisten ongelmien vuoksi. Suomessa pidemmilläkään matkoilla ei kumma kyllä tule stressattua samalla tavalla.

Tästä huolimatta suosittelen matkustamaan Virossa omalla autolla rohkeasti satama-aluetta pidemmälle. Matkallamme löytyi monia piilotettuja helmiä, jotka muuten olisivat jääneet kokematta.

Kiitos että jaksoit lukea tänne asti! Kerro kommenteissa omat lempipaikkasi Tallinnassa.