Matka Tallinnan ympäri viidessä päivässä

Kun varailin kesälomaviikkoja alkuvuodesta, ajattelin että loma tulisi viettettyä staycation tapaan koto-Suomessa koronapandemian vuoksi. Tilanteen helpottuessa kesää kohti kuitenkin avautui uusia vaihtoehtoja maakuntamatkailulle. Päätimme käydä yhteisellä lomallamme Virossa, jossa koronatilanne oli rauhoittunut vastaavalle tasolle kuin Suomessa. Tallinna on tuttu paikka etenkin puolisolleni, joka on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa siellä.

Kun matkalla mukana on aitoa paikallistuntemusta, saa lyhyemmälläkin käynnillä sisällytettyä hurjan määrän nähtävää ja tekemistä matkaohjelmaan. Viidessä päivässä ehdimme käydä läpi Tallinnan trendialueet: Telliskiven ja Noblessnerin, sekä käydä soutuveneilemässä Piritan luostarin raunioiden vieressä, Piritan hiekkarannalla, Kadriorgin palatsin puutarhassa ja Rakveren linnanraunioilla. Kävimme myös Mustamäellä, jossa olen käynyt viimeksi Kadaga Turgin eli Mustamäen tori -nimellä tunnetun piraattitavaraa myyneen torin ollessa vielä toiminnassa 2000-luvun taitteessa.

Ennen matkaa vein autoni ilmastoinnin täyttöhuoltoon, vasta-alkaneiden helteiden vuoksi, joka muuttuikin isommaksi projektiksi kuin oli suunniteltu. Päädyimmekin siis ottamaan toisen automme, farmarin, mukaan matkalle joka osoittautuikin -onni onnettomuudessa- olleen tavaramäärän kannalta parempi ratkaisu.

Ensimmäinen päivä: Saapuminen ja check in

Laivayhtiöksi valikoitui Eckerö Line, puhtaasti edullisimman lippuhinnan vuoksi autolla matkustettaessa. Saatuamme auton ulos laivasta, ajoimme tankin kautta suoraan hotellille.

Hotellimme matkan aikana oli Von Stackelberg Hotel (kuva vonstackelberghotel.com), joka juontaa juurensa aina vuoteen 1874, jolloin paroni Georg von Stackelbergin kotitalo rakennettiin Toompean mäen juurelle, kävelymatkan päähän vanhasta kaupungista. Hotelli on kauttaaltaan restauroitu ja päivitetty nykypäivään, vanhaa kunnioittaen. Hotellin uniikki historia ja vanhan ajan idyllinen arkkitehtuuri saivat sen erottumaan joukosta, jonka vuoksi päädyimme juuri tänne.

Hotellilla auton saa parkkiin aidatulle sisäpihalle, joka maksoi 15 euroa vuorokaudelta. Parkkipaikka nosti hieman matkakuluja, toisten hotellien tarjotessa halvempaa tai jopa ilmaista pysäköintiä, mutta päädyimme kuitenkin hotellin tarjoamaan pysäköintiin, sen vaivattomuuden vuoksi. Myöhemmin selvisi että Virossa on laajalti käytössä Barking -pysäköintisovellus, josta löytyy pysäköintipaikkoja jopa 3-5 euron vuorokausihintaan.

Vietyämme laukut huoneeseemme, lähdimme samantein kohti Telliskiveä, jonne kävelimme Kelmikülan läpi. Alue on nimensä veroisesti ollut keskiajalla roistojen ja muiden lainsuojattomien lähiö, jonne viereisen alueen, Pelgulinnan asukit pakenivat pidätyksiä ja oikeudenkäyntejä. Virkavallan oli vaikea toimia alueilla, koska Kelmiküla ja Pelgulinn olivat toisistaan hallinnollisesti riippumattomia.

Poikkesimme sisustusliike Homeartissa hakemassa inspiraatiota upcycle-kierrätysmallista, jonka jälkeen kävimme Peatus (suomeksi pysäkki) junavaunuravintolassa hampurilaisaterialla, jonka rinnalla suurin osa kotimaankin burgeripaikoista kalpenee. Syötyämme lähdimme kävelemään kohti Balti Jaama Turgia. Perillä kauppahallin lukuisten liha- kala- ja hedelmä-vihannestiskien kiertelyyn kului tovi, vaikkemme voineet ostaa tuoretuotteita.

Toinen päivä: Matka Rakvereen

Matkan toisena päivänä ajoimme Tallinnasta Rakvereen katsomaan Rakveren linnaa, joka oli yllättävän hyvin säilynyt, huolimatta raunio -nimityksestä. Rakvere on pieni ja lämminhenkinen 15 000 asukkaan maalaiskaupunki, joka sijaitsee noin 100 km Tallinnasta itään. Autolla perille pääsee helposti E20 Tallinn-Narva moottoritietä pitkin, joka vie suoraan Tallinnasta aina Rakvereen asti. Matkalla Rakvereen näimme ilokseni haikaran, joka oli pesiytynyt sähkötolpan päähän.

Päästyämme perille emme meinanneet päästä linnaan sisälle kielimuurin takia, sillä lipunmyynnissä kerrottiin, että maanantaisin oppaita ei ole paikalla, mutta voisimme myyjän mukaan “kävellä linnan ympäri”. Noin tunnin ajomatkan jälkeen emme olleet valmiita kääntymään takaisin pienen vastoinkäymisen vuoksi, joten vaarinotimme neuvon ja lähdimme kävelemään linnaa ympäri, samalla ihaillen maisemia linnankukkulalta.

Käveltyämme linnan ympäri ja hetken levättyämme, huomasimme kuinka eräs pariskunta päästettiin rattaiden kanssa linnan sivuovesta sisään. Mitä ihmettä? Tästä hieman suivaantuneena, kysyin ovelta palaavalta työntekijältä miksi he pääsivät sisään mutta me emme? Nainen hieman tuhahti ja kertoi tarkoittaneensa että linnaan kyllä pääsee sisälle omatoimisesti kävelemään ympäri sisäpihaa, mutta ilman opasta. Hän pahoitteli ja kertoi englanninkielen taitojensa olevan hieman ruosteessa. Naurettuamme yhdessä väärinkäsitykselle ostimme liput ja pääsimme viimein astumaan sisälle linnaan.

Muurien sisällä linna oli jaettu kahteen osaan, linnanpihaan ja sisäpihaan, josta oli kulku myös kamareihin, joihin tällä kertaa ei siis päässyt. Linnanpihalla oli paljon eläimiä, joista osa kulki vapaana: kanoja ja kukkoja, vuohia, hanhia, sekä aasi ja hevonenkin. Käveltyämme sisäpihojen halki, nousimme linnanmuurille, josta pääsi kulkemaan linnan sisätilojen läpi.

Tutkittuamme linnan läpikotaisin, suuntasimme linnan vieressä kulkeneelle tielle nimeltä Pikk, jonka varressa oli lukuisia upeita vanhoja taloja, mukaan lukien optikko- ja käsityöliikkeet, sekä Rakveren kolminaisuuden kirkko (kuva visitestonia.com).

Tallinnaan palattuamme, meillä alkoi olla nälkä, joten kävimme viemässä auton hotellille ja lähdimme sähköpotkulaudoilla kohti Noblessneria etsimään ruokapaikkaa. Päästyämme paikalle, oli jo niin myöhä että alueen ravintolat olivat ehtineet sulkea keittiönsä. Päätimme kuitenkin juoda drinkit veden äärellä, sillä meneillään oleva auringonlasku värjäsi koko satama-alueen kultaiseksi.

Juomia tilatessa kysyin baarin henkilökunnalta, oliko heillä tiedossa vielä auki olevaa ravintolaa, johon meitä palvellut työntekijä ehdotti että tilaisimme Boltilla ruokaa satamaan. Vaikka näimme lukemattomia Bolt-kuskeja päivittäin, emme kuitenkaan tulleet ajatelleeksi käyttää yrityksen ruokapalvelua. Yltynyt nälkä ja upea maisema saivat keskinkertaisenkin ruoan maistumaan hyvältä. Pimeän kynnyksellä alkoi olla hieman viileä hellejaksosta huolimatta, joten syötyämme lähdimme suorinta tietä takaisin hotellille.

Toinen päivämme Tallinnassa oli toiminnantäyteinen ja positiivisesti mieleenpainuva kaikkine kommervenkkeineen. Matka jatkuu seuraavassa postauksessa!