Raaseporin linna – Aikamatka keskiaikaiseen Snappertunaan
Paluumatkalla Hangosta katseeni nauliintui tienviittaan “Raaseporin linna” jota päätimme ex tempore poiketa katsomaan. Paikka olikin ilahduttavana yllätyksenä Museokortti-kohde. Monelle varmasti jo ennestään tuttu Museokortti on kotimaan matkoilla osoittautunut erittäin kannattavaksi hankinnaksi.
Museokortin myötä on tullut tutustuttua myös pienempiin museoihin, joissa ei muutoin välttämättä tulisi käytyä. Ajoittain olemme olleet jo menossa katsomaan nähtävyyttä, jonne pääseekin pelkkää Museokorttia vilauttamalla.
Raaseporin linna tai Raaseporin rauniolinna, kuten konstruktiota nykysin myös kutsutaan, oli nimestään huolimatta yllättävän hyvin säilynyt, vaikkakin sitä on restauroitu useampaan otteeseen. Ensimmäistä kertaa sitä peruskorjattiin jo vuonna 1890, linnan jäätyä rapistumaan hylättynä vuonna 1553.
Linna huokuu keskiaikaista romantiikkaa ja tunnelmaa
Linnan arkkitehtuuri on hyvin käytännöllinen, mukaanlukien (aikanaan sortuneen) olutkellarin sijainti pääsalin läheisyydessä, sekä monet muut ratkaisut, kuten linnan rakentaminen korkean kallion päälle helpottaen sen puolustusta.
Linna huokuu keskiaikaista romantiikkaa ja tunnelmaa, eikä ole vaikeaa kuvitella elämää sen eri tiloissa; miten eläimiä on pidetty linnanpihalla, tai kuinka suuressa salissa on järjestetty tapahtumia, oluen virratessa ja äänien täyttäessä tilan.


Hovin juonia
Raaseporin linna on nähnyt jos jonkinmoista elämää. Opastauluissa kerrotaan että linnassa vietettiin loistokkainta kautta 1400-luvulla, linnaa hovinaan pitäneen Kaarle Knuutinpoika Bonden aikaan. Linnan miehistöön kuului myös asemiehiä; parikymmentä nihtiä ja ja huovia, eli jalka- ja ratsumiehiä, joiden läsnäolo oli alati tarpeellinen linnan puolustusvarustukselle.
Linnan tiluksilla oli muitakin asukkaita, kuten monilukuinen joukko käsityöläisiä mm. seppä, tynnyrintekijä sekä leipureita. Suuren oluenkulutuksen vuoksi linnaan perustettiin myös oma panimo, jossa oluenpanijat valmistivat juomaa asukkaille.
Ruoastakaan ei ollut pulaa, sillä linnan tukena toimi latokartano, jonka karjatalous oli laajaa ja sen tiluksilla oli lehmiä, lampaita, sikoja, hanhia, kanoja ja hevosia. Linnalla oli myös omat kalastajat, talonpoikien viljelemät suuret pelto- ja laidunalueet, sekä mylly. Rengit hoitivat maataloutta ja osallistuivat erinäisiin linnan töihin, piikojen huolehtiessa karjasta.



Raaseporin linna ja sen luonnonläheinen ympäristö
Linnan läheisyydessä sijaitseva Forngården on myös vierailemisen arvoinen, jos aikaa riittää. Museo oli suljettu kun saavuimme, mutta kulku läpi lammasaitausten ja Raaseporin joen ylittävää puista kävelysiltaa pitkin oli itsessään melko meditatiivinen kokemus.


Kierreltyämme hetken Forngårdin talomuseon pihalla ja kurkittuamme sen ikkunoista, lähdimme kotia kohti. Illalla yhdeksän jälkeen oli kuitenkin sen verran valoisaa, että pysähdyimme hetkeksi vanhan kotikuntani pinnoitekentälle pelaamaan tennistä, pitkän päivän päätteeksi.
Oletko käynyt tutustumassa Raaseporin linnaan? Kommentoi alla.